Kesä
Auta mua
Se ei olekaan niin
Metsästäjä
Lastenhoitaja
Niin kuin muutkin
Mä haluan
Katu
Liian kauan
Yksi
Ainakin puolet
Puisto puhuu

sanoitukset ja sävellykset: Maija Vilkkumaa
sovitukset: Niko Kokko - Mikko Kosonen - Tero Pennanen - Jan Pethman - Maija Vilkkumaa
masterointi: Svante Forsbäck /Chartmakers
äänitys ja miksaus: Ilkka Herkman / HIP-studiot
tuotanto: Ilkka Herkman - Niko Kokko - Mikko Kosonen - Tero Pennanen - Jan Pethman - Maija Vilkkumaa
A&R: Pekka Ruuska

KESÄ

Jo meidät kauempaakin kuulee
ihmiset kaikenlaista luulee
meitä on viis, me raukeina nojaillaan seinään
kadunreuna kasvaa heinää

Kesä
eikä mitään tekemistä
kaupunki nöyränä sylissä
sormissa tuoksuu tupakka
sun nauru on vieras ja ihana
kato mua kun mä villinä värisen
enkä surua pelkää kun tunne en
oo miten suloinen kesä
kun se loppuu, jää vain pimeä

Me puhutaan et tunne ei saa hukkuu taitoon
eikä teosta väärää tee se et se on laiton
eikä meistä tuu sellaisia kuin nuo tuolla
jotka rientää töihin, pelkää kuolla

Kesä eikä mitään tekemistä...

Ei mä en tiennyt että sä
muuttuisit niin äkkiä
ja että muut katoaisi
ja että mä en unohtaisi

Kesä eikä mitään tekemistä...

AUTA MUA

Kun baaritiski
ja jenkkiviski
mun kyyneleitäni poimii
niin tietävät Sanna ja Reino
ja Gloria Gaynor
että miten mun pitäisi toimii

Ne sanoo hei, sä oot upee nainen
sä pystyt mihin vaan
leikkaa erilainen tukka, mene Brasiliaan
maalaa taulu tai tee laulu
siitä miten et ottais
sitä takaisin vaik se haluais

Hei rakas auta mua
tule takaisin ja auta mua
mä vihaan jokaista paitsi sua
pidä kii ja sano että tää paranee
Mä niin haluaisin hautautua
pois maailmasta, auta mua
täällä vain idiootit neuvoo mua
enkä ilman sua mä millään mitään tee

Ja sitten Sanna suuttuu
sanoo tän pitää muuttuu
joskus hyljätään jokainen
ja vanhaan ei ole paluuta
pian sullei oo muuta
kuin arveluttava maine

Ne sanoo hei, sä oot nuori vielä
sä löydät jonkun muun
joku jossain siellä
vie sut seikkailuun
itses voita, älä soita sille
älä itke vastaajaan
kato vahvana tulevaan

Hei rakas auta mua...

Auta mua...

SE EI OLEKAAN NIIN

Ovella lapsi, miten säälittävä
kauppaa kevätpörriäistä
se teitittelee ja se sanoo päivää
tiskit haisee mua hävettää

Mä luulin aika ikävän syö
ja toivo epätoivoni lyö
mä luulin päättyy jokainen yö
valonsäteisiin
mut se ei olekaan niin

Mullei oo rahaa, lapsi menee
eteinen kasvaa ja pienenee
melkein huudan sen takaisin
mä olen hullu mä oon sekaisin

Mä luulin aina jotakin jää
jota ei pysty hävittämään
edes silloinkaan repimään
kun sanoo näkemiin
mut se ei olekaan niin

Ja ulkona jossain oot sinä ja uus
kireä teennäinen valoisuus
Mä olen verta mä oon väkivaltaa
mä haluan huutaa ja satuttaa

Mä luulin että viha väsyy
suru sammuu tai himmentyy
mä luulin että kipu häipyy
menee kadoksiin
mut se ei olekaan niin

Mä luulin että hallitsen tän
mun mielen ja mun elämän
joo, mä luulin että sinä ja hän
jäätte unohduksiin
mut se ei olekaan niin
se ei olekaan niin
se ei olekaan niin
se ei olekaan niin

METSÄSTÄJÄ

Joo, se tulee sun luokse ja kuiskaa:
me tunnetaan, muistatko
niin sä olit viime vuonna vielä pieni
mut nythän sulla on kaikkea jo

Ja sit se sanoo: sul on hyvä suu
kosteet huulet ja muukin on aika okei
älä sano ei
se sanoo tähän tuu
sun täytyy vapautuu
mä tiedän että säkin haluut

Ja sitten soi
sä sanot ettet voi
ja se huutaa: oi
mut mä niin kauan toivoin
Muut menee ja sinne sä jäät
kävele sen paskaläjään
metsästä metsästäjää
katso kun se palvoo itseään
vielä se kiemurtaa
oo, se tee, mee sen luo
malja juo
ja valokuvaa

Se sanoo: sä olet se joka viittaa
ja vastaa kun kysytään
luuletko et kukaan piittaa
tunnollisuus, se ei ole mitään

Ja sä muistat kuinka sä
iltapäivästä
kuulit ääniä ja löysit
Leenan itkemästä
viimeinen pisara
se on jo vuosia
kerjännyt sitä mitä nyt saa

Ja sitten soi...

LASTENHOITAJA

Prinsessa kaunis nukkuu pitkään
sitä ei paina huolet mitkään
se kruunu päässään aina kulkee
muut ovet aukoo ja ne sulkee

Kunnes totuus kerran viiltää:
eihän kaikki ookaan kultaa mikä kiiltää
ja nekin pettää jotka ensin nuolee
prinsessa suree ja hukkuu ja kuolee
sen pituinen se ja se siitä

Ja kaikki lapset ne huutaa ää
ei näin voi loppuu tää
ei näin huonon sadun kanssa
kukaan voi elää
sen täytyy selviytyy
ja pelastuksen syy
on rakkaus, kun sen
kohtaa niin on onnellinen
onnellinen
ikuisuuden
kaikkihan tietää sen

Lastenhoitajaa ei kukaan halaa
sen rakkain lähti eilen salaa
ja se ei tätä ikävää jaksa kantaa
pian se lähtee kohti rantaa
eikä koskaan enää palaa

Ja kaikki lapset ne huutaa ää...

NIIN KUIN MUUTKIN

Aamuisin vaikeeta nousta
uni kiertää päätä ja häiritsee
mutta työaika ei jousta
ja jos on myöhässä, Tiina vittuilee

Mitä päälle, toi on mauton
Jari vois kyllä ostaa auton
niin sais nukkua vartin pidempään
mä katon peilistä kuinka hymyillään

O-o-oo
jo-o-oo
ja oon niin kuin muutkin
oo
o-o-oo
jo-o-oo
mä oon niin kuin muutkin

Tiina puhuu jo perjantaista
sama baari missä Jarin kanssa tavattiin
se etsi sen elämän naista
mä mietin että ehkä sitten niin
tässä voiskin jo rakastua
viime jouluna se kosi mua
juhannuksena sitten naimisiin
lomarahat menee sormuksiin

O-o-oo
jo-o-oo...

Ja mun unessa saapuu se pimeä
mun rakas ei muista mun nimeä
ja ulkona huutaa outo tuuli
ja maailma pyörii kuin sarana
mä kuljen huoneissa scarlett o'harana
enkä haluukaan mitä luulin
oo, mut päivisin mä oon

O-o-oo
jo-o-oo...

MÄ HALUAN

Meit on viistoista täällä
Juulian maalla
meil on koko päivä ja yö syödä
juoda ja väsyä näyttää täyttää käyttää
ja loistaa ja jois taas ja toistaa

kuinka haihtuu päivät
käsistä karkaa ja haihtuu
intohimot ne kalpenee, laihtuu
rakkaat jättää, ystävät vaihtuu

Ja vedessä on väri taivaan
sade juhlapöydän raivaa
surun syvemmälle kaivaa
unisen ohuen taivaan
mä haluan

Meit on viistoista täällä
Juulian maalla
ja aamutuimaan kun huimaa niin uimaan
yhden täytyy päästä viis säästä keväästä
ja se menee ja mä vain mietin

miten aika haihtuu
päivät käsistä karkaa ja haihtuu
intohimot ne kalpenee, laihtuu
rakkaat jättää, ystävät vaihtuu

Ja vedessä on väri taivaan...

Ennen muita mä herään aamulla
mistä sitä lääkettä oikein saa, mulla
särkee pää, mä en vielä nää
ettei mikään oo ei mikään oo kuin
ennen muita mä herään aamulla
mistä sitä lääkettä oikein saa, mulla
särkee pää, mä en vielä nää
ettei mikään oo

Ja vedess ä on väri taivaan...

KATU

Mitä mä oikein teen
mä en tiedä minne mä meen
mullei oo paikkaa, ei mitään paikkaa
missä itkeä itsekseen

Mä oon koditon, uupunut
pois ajettu, langennut
nyt enää vieraat porttikongit ja puistot
syliinsä ottaa mut
niin tämä katu on hellä, se ei sano
ite kaiken oot pilannut

Ja päivä tää ei lopu
sekunnit ei häviä
mun elämä on ruma
ajatukset hävettäviä
päänsä kääntää pois
joku satunnainen kävijä
yksiksensä itkeskelevät
on häviäjiä

Mitä mä oikein teen
mä en tiedä minne mä meen
niin tämä katu on hellä, se jatkuu
niin kauan kuin kävelee

Ja päivä tää ei lopu...

Mitä mä oikein teen
mä en tiedä minne mä meen
niin tämä katu on hellä, se jatkuu
niin kauan kuin kävelee

LIIAN KAUAN

Niin monta yötä
siinä kalliolla
oli ihana olla
tuuli lelli kahta
rakastavaista
vähäsen erilaista
toinen puhui valtateistä
ja myrskysäistä
toinen höpisi häistä
niin monta yötä
siinä kalliolla
oli ihana olla

Mut sitten saapui se surkea syys
sen väsynyt arkinen mitättömyys
hän oli niin kaunis sinä iltana
kun mä sanoin: rakas mä en voi olla sun

Ei en aina, se on liian kauan
aina on liian kauan
aina on liian kauan
se painaa päätä
se öisin herättää

Ja talvi, joo se oli
niin kovin omituinen
märkä ja luinen
ikkunoista hiipi
huoneisiin räntä
mä ikävöin häntä
ja kuljin valtateitä
ja myrskysäitä
ja niitä ja näitä
talvi, joo se oli
kovin omituinen
märkä ja luinen

Ja toukokuu multa pimeän vei
mä kävelin yöt, mietin mitä mä tein
meri oli niin kaunis sinä aamuna kun
mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun

Ja että aina on liian kauan...

Mut sitten saapui se surkea syys
sen väsynyt arkinen mitättömyys
meri oli niin kaunis sinä aamuna kun
mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun

Ja että aina on liian kauan...

YKSI

Tänään tuuli on jäätävä
ja sanat maistuvat itkuisilta
mä käyn kolmesti kylvyssä
siellä missä sä oot on ilta

Tänään vielä on jäljellä
murheen laakso ja huolten vuori
ja päätä kiertävä ikävä
mä oon liian vanha ja liian nuori

ja kuitenkin
kuitenkin

Yksi on suurempi muita
nyt ja aina
ja kun sen kohtaat et kysele hintaa
tai kuuntele jeesusteluita
ne ei mitään paina
ne ei helli ja polta sun rintaa

Tänään kahvilan pöydässä
rumanvihreä pöytäliina
ja puheet joita en ymmärrä,
revennyt Anna Karenina

ja kuitenkin
kuitenkin

Yksi on suurempi muita...

Voi miten mä toivoisin et asiat ois toisin
kukaan ei ois surullinen, sinäkään et oisi
tiikeri ja peura saman lähteen vettä joisi
mut oo, jos niin ei oo niin niin ei oo
ja siltikin

Yksi on suurempi muita...

AINAKIN PUOLET

Junan ääni on kirkas ja lohdullinen
sä oot kotona nyt ja mä en
aamu laahautuu eteenpäin vavahdellen
ja mä en nää

Ostan lipun ja meen minne sanotaan
joku rapisuttaa eväspapereitaan
asfaltti kiiltää kuin palaisi maa
ja mä en nää

Mut jos osaisin olla kuin ihmiset on
jos osaisin olla hyvin
niin me yhdessä soitaisiin
niinkuin soi soinnuista syvin
ja niin mä jäisin ihaniin nurkkiisi luuhaamaan
kiertäisin kanssas koko huuhaa-maan
voi mä poistaisin pimeen
vaihtaisin nimee
mä kauheudet löisin
mä söisin sun suruista puolet
ainakin puolet

Vaunun lattia tahmee ja sotkuinen
sä oot kotona nyt ja mä en
mullon laukussa kirja ja lapanen
mä en nää

Luen lehden en tajua sanaakaan
ympärillä muut jatkavat maailmoissaan
kuten ennenkin, ja mä tuijotan vaan
ja mä en nää

Mut jos osaisin olla kuin ihmiset on...

Ja mä kuulen sun äänen
se niin kuulaana soi
ja vielä mä maailman toiseksi taion
kohtaan sut jos sakin ja silloin aion
vain suudelmin sun huulet valella
ja tuulet palella ei

Jos osaisin olla kuin ihmiset on...

kaikki sun huolet
ainakin puolet

PUISTO PUHUU

Heräs aamulla eilisillan hepenissään
vähän kärsinyt Kaisaniemen puisto
se kuiskas: hei, hyvää huomenta, kuuntele tää:
sun murheet on kohta enää muisto

Ja silmät kiinni
mä sanoin niin, niin niin
ja keinui maa
ja puisto jatkoi supatteluaan

Se sanoi: nouse ja paa
huuliisi punaa
nyt vähän näyttää siltä
et maailma ei loppunutkaan
vielä sun pää
on surusta raskas
mut se sellaiseksi ei jää
sun tiesi ne päätyvät hyvään

Aamu on lämmin, tutuntuntuinen
se kantaa mua kuin lastaan
kun jaksan mä tästä kotiini kävelen
ja jossain sä tulet mua vastaan

Silmät kiinni
mä sanoin niin, niin niin
ja keinui maa
ja puisto jatkoi supatteluaan

Se sanoi: nouse ja paa...

Nouse ja paa
huuliisi punaa....

Nousisit vaan nyt
vähän näyttää siltä...

Sun tiesi, ne päätyvät hyvään
kun hengität, hengitä syvään
sun tiesi, ne päätyvät hyvään
kun hengität, hengitä syvään

alkuun