ensi viikon ohjelma on tässä, jos olet ns. grazyboltsi niin tsekkaa kaikki!

MAANANTAINA 19.4. Kunnes joet muuttaa suuntaa -levyä alkaa saada iTunesista. Meizi radio”juontaa” Miran kanssa NRJ:n taajuudella klo 14-17.

TIISTAINA 20.4. oon Voicen heräämössä ysin maissa ja jälleen NRJ:llä 14-17.

KESKIVIIKKONA 21.4. Kunnes joet muuttaa suuntaa -levyä saa levykaupoista. Mä oon Huomenta Suomessa MTV3-kanavalla 7.40 ja 8.50. Ja siinä välissä eli kasin maissa Novalla. Ja jälleen NRJ:llä klo 14-17. Sit on bileet eli aikeet eli karnevaalit illalla.

TORSTAINA 22.4. vedetään Helsingissä Levykauppa X:ssä Arkadiankadun ja Fredan kulmassa muutama biisi klo 18.

PERJANTAINA 23.4. alkaa taas kerran legendaarinen kiertue suoraan Suomen kuumimmasta pisteestä eli Forssasta!

Ja viikonloppuna on sit odotettavissa riipaisevia ja koskettavia raporttejani tapahtuneesta. Asiaa.

ja voittajille ilmoitettu sähköpostitse! Vastauksia tuli paljon ja niistä suuri osa oli fantastisia. Huipun rajaaminen kahteenkymmeneen oli vaikeaa ja vaati hieman arvontaakin. Toivottavasti nähdään muilla keikoilla niiden kanssa joita ei nyt lykästänyt! Ja jos jotakin lykästi mutta hän ei pääsekään bileisiin niin ilmoittakaa mulle, annetaan paikka jollekin muulle.

Kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille! Vastauksia tuli aivan hirveästi ja kaikki olivat ihania. Voittajille ilmoitetaan perjantaiaamuun mennessä! Vaikeaahan noista on ”voittajaa” valita kun kaikki niin suloisia ovat..

Kuuluisa ja paljon odotettu silitysblogi löytyy Bändi-sivun alusta linkin NIKON SILITYSBLOGI takaa! Jee!

Nimittäin kiertue! Lapissa! Ja myöskin Kuusamossa!

Aiempina vuosina ollaan oltu useampi päivä samassa paikassa ja ajettu vähemmän, nyt piti ajaa sellaiset 5-6 tuntia joka päivä. Huomatkaa kuitenkin, et meizihän ei tietenkään dannynä ite ajele vaan meillä on aivan mielettömän hieno ja ihana keikkabussi jossa on hyvin kaunis vessa, mukavat sängyt, iso televisio ja dvd-soitin. Matkustaminen sujui siis mainiosti, oli kivaa olla yhdessä siellä ja jutella ja nukkua. Ehdin hiihtämäänkin kaksi kertaa, Äkäslompolossa ja Rukalla.

Ennen ekaa keikkaa mietin että tuleekohan kukaan keikalle, ei varmaan, väsyneitä ovat päivän urheilusta ja muutenkin nyt ei varmaan tänä vuonna enää kukaan tuu, hirvee tuuri on käynyt aiempina vuosina kun jotkut on vahingossa tulleet katsomaan, nyt on ihan varma et ketään ei tuu, tunnen sen luissani! Ja sitten olikin ihan tosi paljon ihmisiä kaikkialla ja meininki loistelias sekä yleisön että lavan puolella. Kiitos! Aika levynteon ja keikkojen välissä on outoa, jotenkin teoreettista. Ei tee mitään, miettii vaan että meneeköhän kaikki nyt jo kohta ihan päin helvettiä? Ja sitten menee keikoille ja näkee säihkeen ihmisten silmissä ja se on niin siistiä, niin siistiä.

Niko on alkanut kirjoittaa silitysblogia, joka kohta julkaistaan näillä sivuilla! Odotan innolla. Myös bändiläisten uudet kysymykset ja vastaukset niihin tulevat tuota pikaa. Mut nakitettiin adminiksi siinä projektissa, joten hetken voi kestää… Jäbät rustasivat kysymykset, mutta sen sijaan että olisivat saman tien vastanneet niihin, he LÄHETTIVÄTKIN NE MULLE TEKSTARINA ja mun pitäis KOOTA NE SÄHKÖPOSTIIN ja LÄHETTÄÄ HEILLE ja sit he vastaavat vasta. Vihta. Joko varasit lennon, Lennon? Jo varasin lennon, Yoko. Tuosta tuli muuten mieleeni, että sain nukuttua rundilla muuten hyvin (koska aggressiivisesti ryntäsin nukkumaan aina kun se oli mahdollista, paitsi tietenkin öisin keikan jälkeen, kuka sitä nyt yöllä nukkuis), mutta viimeinen yö jäi todella lyhyeksi. Tämä aiheutti sen, että Wanhan Hullun Poron (w-kirjaimen käyttäminen vanha-sanassa on tavallaan tosi kiellettyä, mutta menköön nyt) pihassa meinasin yksinäni kuolla nauruun kun muistelin ala-asteen aikaista hokemaa ”Tulepas Kalle ulos teelle Kustaan ikkunan alle”. Voi luoja. Univaje, tuo ihana asia.

Huomenna menen YleX:lle aamulla Anna Puun kanssa juttelemaan, se on ehkä suora lähetys, ysin maissa! Ja sit on se Viikon levy siellä viikolla 15, mullei oo hajuakaan että mikä viikko on 15. Hmm, taas mun infot on ihan omaa luokkaansa. Jos nää sivut ei voita jotain palkintoa niin todellakin ihmettelen! Radio Aallolla oon Viikon Vieras (tai viikon vieras) ens viikolla, ma-pe klo kymmenen jälkeen kuullaan mun höpinöitä sekä myöskin yksi levyn biisi päivässä! Uusinta la 17.4. klo 14-15.

Tarkoitus olisi saada Joet ennakkokuunteluun jonnekin, tiedotan tääl sit ku tiiän ite mistään mitään. Levynjulkaisuun puoltoista viikkoa, jeee!

Mä kirjoitan nykyään näitä blogeja niin usein että tuntuu et meidän keikkavuosi ei ala ikinä kun mä oon aina täällä määkimässä et ”ihan kohta se alkaa!” Vieläkään ei oo eka keikka alkanut. Mutta oon jo käynyt hiihtämässä! Vuokraamon jäbät laittoi mulle uskomattoman voitelun, suksi luisti upeasti. Hiihdin aika semmoista mäkistä latua, ja yhtäkkiä tuli eteen kyltti jossa luki ”vaativa lasku”. Vaativa lasku! Panikoiduin. Kuinka minä voisin mitenkään olla hiihtäjä joka pystyy laskemaan VAATIVAN LASKUN! Miksei siinä kyltissä voi lukea MELKO PITKÄ JA JYRKÄHKÖ LASKU, MUTTA SINÄ SELVIÄT SIITÄ, ÄLÄ HUOLI!

Sitten päätin epäpanikoitua eli antipanikoitua eli poistua paniikin tunteestani ja ajattelin, että on aivan oikein että siinä lukee just ”vaativa lasku”, lukekoon mitä lukee, meizin kaltaisten neurootikkojen tulee mennä itseensä ja oppia toimimaan vaativien laskujen maailmassa. Ja sit mä vaan lykkäsin vähän vauhtia ja ajattelin että älä pelkää, nojaudu eteenpäin, pidä sukset ladulla. Ja se meni ihan kunniakkaasti, ei ollut kovinkaan vaativa itse asiassa, ihan perus, ja meizi on oikeesti aivan paska laskija. Mutta silti tuli laskusta ja hiihtolenkistä hyvä mieli! Ja ajatelkaa nyt mitä symboliikkaa! Älä pelkää, nojaudu eteenpäin, pidä sukset ladulla. Sopii mihin tahansa jännittävään elämäntilanteeseen!

Kohtapa siis lauteille, kuten me muusikot leikkisästi rokkilavoista sanomme. Nähdään!

Huomenna alkavat keikat yli puolen vuoden tauon jälkeen. Se on aivan mahtavaa, ihanaa, virkistävää. Lennän Äkäslompoloon, oon siellä jo puolilta päivin, joten ehkä ehtii vähän ulkoillakin! Muina päivinä istutaan aika tiiviisti bussissa. Perinteinen Levin lenkkikin ehkä jää… se on ollut aina niin siistiä, suksivuokraamon jäbät ja mimmit laittaa mulle täydellisen voitelun ja siitä sit vaan sivakoimaan uskomattomaan rauhaan. Toisaalta on myös kivaa olla joka päivä kotibussissa rakkaiden bändiläisten ja tekniikan kanssa ja puhua kaikesta kun ei olla pitkää aikaan nähty. Onni on ihana työyhteisö! ”Työ”yhteisö. Ei keikkailu kauheesti työltä oo päässyt koskaan kyllä tuntumaan.

Pääsiäisen aikana oon yrittänyt olla miettimättä mitään, mutta välillä mieleen on hiipinyt näillä sivuilla kuumana käynyt maahanmuuttokeskustelu, johon mun ei pitäisi varmaan enää kommentoida mitään, mutta kommentoinpa kuitenkin vähän. Siitä on jäänyt päällimmäisenä mieleen joidenkin keskustelijoiden raivo ja ahdistus siitä että heitä ei kuunnella eikä haluta kuunnella. Useat heistä ovat kirjoitukseni takia raivoissaan mulle ja siksi sitä mieltä, että olen heidän vastustajansa. Ymmärrän sen, ja samalla se tuntuu oudolta, sillä ymmärrän myös tuon ahdistuksen yhteiskunnan tilasta ja jopa tunnistan sen omassa itsessäni. Tunnen itsekin epämääräistä raivostuttavaa voimattomuutta, kun luen kirjastojen ja koulujen lakkauttamisesta, ja kun lehdissä esitetään asia siten, että nyt on vain sopeuduttava siihen että kaikilla ei olekaan mukavaa lähikoulua ja lähikirjastoa ja lähiterveysasemaa, turha valittaa, kaikkien on osallistuttava talkoisiin. ”Kaikkien”.

Maahanmuuttokriitikkojen ajatus käsittääkseni on seuraavanlainen: ”Koska meillä Suomessa on niin monella asiat huonosti, meidän pitäisi hoitaa ensin omat ongelmamme ja sitten vasta auttaa muita heidän ongelmissaan.” Tavallaan ymmärrän myös tämän näkemyksen, olen vain itse eri mieltä siitä. Uskon vakaasti, että rahan jakautuminen yhteiskunnassa on myös laman aikana arvokysymys. Ulkomaalaisten hädänalaisten auttamisen ei tarvitse olla pois suomalaisten hädänalaisten auttamisesta. Laman aikana voisivat tinkiä ne, joilla on asiat hyvin. Yksityisautoilua voisi rokottaa asettamalla tietulleja kaupunkien keskustojen ympärille. Suurituloisten verotusta voisi kiristää. Pääomaveroa voisi nostaa. Puolustusvoimien budjettia voisi tutkia kriittisin silmin. Tiedän, että tällaiset ajatukset ovat monen mielestä aivan perseestä ja tuollaisilla toimilla olisi kerrannaisvaikutuksia joita minunlaiseni henkilö ei voi mitenkään käsittää ja olisit jo hiljaa, niitäkin on jotka puhuvat ammatikseen, MUTTA tarkoitukseni ei olekaan varsinaisesti väittää, että juuri tuollaisin keinoin maailmasta tulisi satavarmasti parempi paikka. Haluaisin vain, että muitakin keinoja Suomen olojen parantamiseen joskus ehdotettaisiin ja ideoitaisiin kansalaiskeskusteluissa kuin maahanmuuton lakkauttaminen.

Netti on keskusteluille tosi hankala paikka. Olen täällä aina selittämässä että ”keskustelu on aina hyvästä”, mutta joskus tuntuu siltä että selviääkö täällä mikään, solmuun tuntuvat asiat vain menevän enemmän ja enemmän. Itse olen pahoillani siitä että käytin sanaa ”tyhmyys” kuvaillessani nettikeskusteluja. Joidenkin keskustelijoiden kielenkäyttö on minulle vierasta, mutta en minä heidän älykkyysosamäärästään ole silti tietysti mikään sanomaan mitään. Henkilökohtaisuuksiin menemisellä ei ole koskaan saavutettu mitään, eikä tulla myöskään saavuttamaan.

Mutta siis se siitä. Ulkona on kevät, mikä tarkoittaa sitä että kohta loppuu talviuinti. Valoisaa on ihan käsittämättömän pitkään. Talvi kestää aina ensin ikuisuuden ja sitten tuosta vain yhtäkkiä onkin koko ajan valoisaa. Meidän pihalla kasvaa krookuksia. Koirankakkaa on kaduilla kaikkialla. Kesä lähestyy hitaasti ja varmasti, uskon ja toivon että se on pitkä ja kuuma ja täynnä rock’n'rollia, rauhaa, rakkautta ja ymmärrystä.

Olin tänään Radio Aallossa puhumassa itseni pyörryksiin kaikesta. Joet (käytän virallista forkkulaisten antamaa lempinimeä levystä) on siellä viikon levynä, mutta minkä viikon? MISTÄ MINÄ TIETÄISIN! Kerron täällä heti kun tiedän. Mutta oli tosi hauskaa, ja Olga K.:n vieraana olin myös ja puhuin elämästäin ja levyst ja kaikest. Ulkona oli ihana valo ja kaunis kevät.

Äsken kävin ulkona kävelemässä ja kuuntelin taas Joet läpi. Korviin sattui kun kuuntelin niin kovaa ja mesosin siinä kävellessäni. Kerran muuten menin lääkärille koska mulla oli ihan järkyttävä kurkkukipu. ”Jaa, olet siis muusikko?” sanoi lääkäri, ”teikäläisillähän on usein todella huono kuulo.” Sanoin et mun kuulo on ihan ok mut kurkkuun sattuu ihan sairaasti. ”Niin niin, se on se äänenpaine tosiaan niin kova että kuulohan siinä menee kun siellä keikoilla ollaan,” lääkäri tarinoi. Sit se iski mulle kuumemittarin kainaloon ja jatkoi selostustaan ihmisten kuulovaurioista. Mä siinä niiskutin menemään, ja kun digitaalinen kuumemittari piippasi, sanoin että nyt se tais tulla valmiiksi se mittari. ”Mitä! Sinä kuulit sen piippauksen!” lääkäri mesosi, ”useinkaan huonokuuloiset muusikot eivät kuule juuri tuonkaltaisia ääniä!” Se oli jotenkin tosi absurdi tilanne. Sain ehkä jotain lääkettä kuitenkin sitten.

Mutta siis kuuntelin Jokia ihan fiiliksissä ja ihan täysiä tuolla. Onpas kivaa päästä keikoille. Kauhee ikävä kaikkia. Promoaminen on tosi kivaa mut toisaalta ihan outoa kun vaan pitää puhua itestään koko ajan. Haluan lavalle huutamaan ja karjumaan! Tiistaina sitten! Oletan että te kaikki ootte siellä Äkäslompolossa lavan edessä ihan tikkana odottamassa kun me tullaan. Meidän vuoden ensimmäinen hiihtokeskuskeikka on perfectly good reason lintsata kouluista ja töistä ja ajaa tai hiihtää tai kävellä Lappiin, vaikka asuisi missä tahansa. Hienoa, siellä siis nähdään! Jeeee! Sitä ennen: Hyvää pääsiäistä!

Tässä ois nyt näitä! Lisää myöhemmin, sillä kuten meilläpäin sanotaan: ja keikkakalenteri kasvaa!

06.04. Äkästunturi, Äkäshotelli
07.04. Saariselkä, Tunturihotelli
08.04. Ruka, Skibistro
09.04. Kittilä, Hullu Poro Areena
21.04. Hki, Semifinal (levynjulkkaribileet, yksityistilaisuus)
23.04. Forssa, Bar 54
29.04. Pori, Barkino
30.04. Mikkeli, Wilhelmi
01.05. Kokemäki, Stadium
07.05. Hyvinkää, Hopealyhty
12.05. Turku, Kooma
14.05. Yksityistilaisuus
15.05. Eura, Sieravuori
21.05. Yksityistilaisuus
22.05. Helsinki, Tavastia
28.05. Naantali, Kaivohuone