Niko Kokko, basso

1. Milloin aloitit soittamisen?

Ensikosketus musisointiin oli kai seitsenvuotiaana kun aloitin pianotunnit. Vuotta myöhemmin rinnalle tuli pasuuna ja pian sen jälkeen pianonsoitto sai jäädä. Maailman vaikein soitin! Ensimmäisen basson sain rippilahjaksi. Tässä kohtaa täytyy myös mainita, että lauloin aina koulun kuorossa, mikä on auttanut uralla todella paljon!

2. Ketkä soittajat ovat innoittaneet sinua?

Neil Murray!!! Siis sen hyvän ajan Whitesnake-basisti! Sitten ainakin Doug Pinnick (King´s X) ja Geddy Lee (Rush). Oma soittoni ei kyllä kuulosta millään tavalla herrojen soitolta, mutta ei sen ole tarkoituskaan... Monet hyvät rumpalit ovat myös vaikuttaneet kovin. Ian Paice, Cozy Powell etc. Toki myös ystäväpiiristä löytyy paljon mahtavia äijiä, joiden soitto saa monesti miettimään, että mitä MINÄ näiden kanssa teen.

3. Paras keikkamuistosi?

Mieleenpainuvin keikkamuisto on Alice In Chains Tavastialla joskus ´93 keväällä. Se oli häikäisevää! Järjetön tunnelma ja loistobändi, vielä silloin hyvässä vedossa. Viime kesän Paul McCartney stadionilla oli myös todella koskettava. Ja kyllä pitää vielä lisätä The Mars Voltan tämänkeväinen Tukholman keikka.

4. Mitä muuta teet?

Teen yhteistyötä myös Teleks-yhtyeen kanssa (www.teleksmusiikki.com), siinä määrin mitä Maijan keikoilta ehtii. Mukavia miehiä. Lisäksi olen soittanut myös 1N-ryhmässä (www.1nmusic.com), joka soittaa sellaista "utuisempaa taidepoppia".

5. Mitä musaa kuuntelet kotonasi?

Kotioloissa musiikin kuuntelu on aikas raskaspainotteista. Se myös vaihtelee Shania Twainista Slipknottiin. Tällä hetkellä (4.4´05) aktiivikuuntelussa on ollut Stamina, uusi Strapping Young Lad ja King´s X;n live. Ja koko alkuvuoden kestosuosikkini on ollut ehdottomasti Esa Kaartamon "Näillä main". Kukaan ei saa laitettua suomalaisen miehen sielunmaisemaa paremmin esille kuin Esa! Ja täytyy muistuttaa vielä: Rainbow: On Stage!, ja Whitesnake: Live! In the heart of the city!!!

6. Mitä harrastat?

Tykkään soittaan sohvalla kitaraa. Lisäksi pidän ruuanlaitosta ja sitten vielä uimisesta. Kesällä myös pyöräilen ja tänä vuonna mukaan tulee vielä veneily. Hevibändi olis kiva.

7. Kuvaile täydellinen lomamatka:

Täydellinen lomamatka Illuusio: Ei mielellään lentämällä, mutta kuitenkin lämmin kohde, missä on hiekkarantaa ja kirkas vesi jossa paljon kasvillisuutta ja kaloja. Joku villa rannalla ja iso nopea jahti laiturissa. Mukaan mahdollinen sydänkäpy ja sitten jossain kohtaa Bösööns-joukot raivolla mukaan. Ulkogrillissä tuoretta kalaa ja paikallisia juustoja.

8. No kuvailepa sitten täydellinen ateria:

Ehdottomasti ulkoilmassa. Kyllä tässä ollaan pitkälti tuon em. kannalla. Asialliset juomat ja yllättävä jälkiruoka. Hyvin tarjoiltuna ja hyvässä seurassa.

9. Vielä haluaisin sanoa:

Whitesnake hyvä!

Piratismi huono!

Albumin harjoitukset alkoivat jo hyvissä ajoin kesällä, jolloin soitettiin muutamaa rallia ihan keikoillakin. Näin ollen studioon mentäessä soitettavat asiat oli jo tarkoin harkittu ja treenattu. Tietenkin siis joitain pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Se, että tulevan levyn tyylikin oli jo muodostunut, helpotti suuresti laitteiston kasaan haalimista. Olin jo treeneissä päättänyt 90-prosenttisesti, mitkä kappaleet soitan milläkin bassolla. Tämä piti melko lailla kutinsa.

Lounge-huoneen nurkkaan kasattiin tällä kertaa hyvin simppeli setti. Kaikki kappaleet soitettiin jo sisään äänittäessä Warwickin Quad VI nupin läpi em. valmistajan 2x10” kaappiin. Joo… voi kuulostaa ideana pieneltä, mutta studiossa ei onneksi tarvitse luukuttaa, ja niinpä äänenpaine oli aivan optimi. Lisäksi kaappi oli aivan iskemätön eli erittäin ehjä! Ilu otti vielä äänen talteen jollain isokalvoisella mikillä aivan kartion vierestä. Olin tyytyväinen. Lisäksi nauhoitettiin aina toinen raita rinnalle käyttäen Sansamp bass driver DI-boksia. Tämä oli mahtavaa, sillä näin Ilu ei siis saanut varsinaista puhdasta signaalia ollenkaan! Jos siis mikitettyä ääntä ei sellaiseksi lasketa. Sansamp oli periaatteessa kokoajan vähän säröllä. Useimmiten kyllä aikas paljonkin säröllä. Mikkisignaalin ja DI-signaalin taso- ja sävyeroilla Ilu väänsi levyllä kuuluvan lopputuloksen. Muita efektejä levyllä kuullaan ainoastaan vanhaa kunnon Electro-Harmo nix in Big Muffia ja Bossin basso chorusta Liian kauan -kappaleessa. Niin, ja onhan siellä tietenkin vähän wah wahia, koska se on niin hienoa!

Bassoja Hip-studiolla oli tällä kertaa kolme: Fender precision´77, Jaydee GA24 ja Warwickin viisikielinen. Kuten arvata saattaa, soitin Fenderillä muistaakseni kymmenen kappaletta ja Warwickilla kolme. Niin, levyllähän on vain 12 kappaletta… Jaydee jäi ilman huomiota, kun se loukkaantui ilmastoinnista ja luuli itseään jouskariksi. Hyvin se kyllä jaksoi koko viime rundin. Warwick oli perusteltu tietyissä kappaleissa, joissa mennään vähän normaalia alempaa. Käytin kyllä myös Fenderissä usein drop-D virettä.

Tulevalle kiertueelle mennään taas Fenderin tahdittamana. Uutena kettuna saapuu Ameriikasta ihka uusi custom G&L L1505L basso. Toivottavasti saan sen nopeasti haltuun ja se pääsee aktiivikäytössä näkemään kaikki mahtavat keikkamestat. Vahvistinpuolella jatkaa edelleen Ampeg svt classic -nuppi ja sen paras kaveri Ampeg 8x10” kaappi. Pedaalipuoli tulee jälleen elämään tarpeen mukaan, mutta varmoja voittajia on jo Boss tu-2, Dunlop bass wah, Sansamp bass driver ja E-H:n P.O.G! Toivottavasti mukaan mahtuu vielä ainaskin Moogin ring modulator ja E-H:n Big muff… Varustelukisa bändin sisällä on taas alkanut!