Mikko Kosonen, kitara

1. Milloin aloitit soittamisen?

Soitin selloa 4-8-vuotiaana, pianoa 7-12-vuotiaana ja kitaran aloitin kun olin 13. Se olikin ensimmäinen soitin, jonka parissa viihdyin javiihdyn yhä vaikka koko päivän. Kitara myös tehokkaasti vieroitti minut urheiluharrastuksistani.

2. Ketkä soittajat ovat innoittaneet sinua?

Kaksi on ylitse muiden: Jimi Hendrix ja Eddie Van Halen. C-kasetti jonka toisella puolella on Van Halen 1 ja toisella Hendrixin livesoittoa sai minut aloittamaan, ja se yhä saa ihoni kananlihalle. Heidän lisäkseen John Mc Laughlin, Vernon Reid, Jimmy Page, Joe Satriani, Steve Vai, Tom Morello ja ikuinen opettajani Peter Lerche.

3. Paras keikkamuistosi?

Stevie Wonder Porissa 2004. Paras laulaja, paras soittaja, parhaat biisit, parhaat sovitukset, absoluuttinen karisma. Irtaannuin ruumistani pariksi tunniksi. Stevie on aikamme paras.

4. Mitä muuta teet?

Soitan kitaroitani Vesa-Matti Loirin Junnu Vainio-kokoonpanossa, Emma Salokoski Triossa, The Homerissa ja Rhythm Funk Mastersissa.

5. Mitä musaa kuuntelet kotonasi?

Kotistereoissa soi eniten Stevie Wonder, James Brown, Michael Jackson/Jackson Five, Parliament, Led Zeppelin, Hendrix, VH, Oasis, Rage Against The Machine, Beach Boysin Pet Sounds, Beastie Boys, Fatboy Slim, Robbie Williams ja vanha bossanova.

6. Mitä harrastat?

Sohvakitarointia Simpsonien parissa, pedaalien ostamista, ja kokkaamista/ruoan ympärillä elämistä sekä matkustamista. Luen myös paljon elämäkertoja.

7. Kuvaile täydellinen lomamatka:

Tukahduttava kuumuus trooppisella alueella yhdistettynä pittoreskiin ympäristöön, virikkeitä tarjoavaan kulttuuriin ja hyvään ruokaan. Paikka jossa ihmiset hymyilevät.

8. No kuvailepa sitten täydellinen ateria:

Pitkän kaavan päivällinen parhaassa seurassa. Alkuun vaikka venäläisiä alkupaloja (mätiä, smetanaa, yms.), pääruoaksi steak béarnaise, sitten muutama juusto ja jälkiruoaksi Nina Lincolnin suklaakakku. Kaikki asiaankuuluvilla ruokajuomilla.

9.Vielä haluan sanoa:

Beatlesin Tomorrow Never Knows Phil Collinsin esittämänä Face Value-levyllä. Ai että.

Tällä levyllä lähes jokainen raita on soitettu Bognerin Shiva-nupin ja Bognerin Überschall 4x12-kaapin kautta. Ainoa poikkeus on Kesä-kappaleen a-osat, joihin käytin ENGL:in Thunder 50 -nuppia perkussiivisemman särön saavuttaakseni. Shivassa on 2 kanavaa, jotka soveltuvat hyvinkin monipuolisiin tehtäviin. Puhtaan kanavan saa mukavasti ruvelle ja särökanavan boost-toiminto tuo säröön ah niin miellyttävää lisäpotkua. Ilu (äänittäjämme) rakastui Bogneriin palavasti.

Pedaalipuolella tällä kertaa pääosassa olivat erinäiset säröpedaalit. Kovassa käytössä olivat Route 66, H.B.E.:n UFO-fuzz, Big Muff ja Roger Mayerin Mongoose Fuzz. Toki kaikkea muutakin löytyy. Kaiku/tilapuolella oli Line6:n Delay Modeller, H2O-pedaali ja Electro Harmo nix in Holy Grail. Jotkut kaiut lisättiin jälkikäteen, mutta useimmiten soundi äänitettiin valmiina hyvän soittofiiliksen saavuttamiseksi. Route 66:ssa on myös kompressori jota käytin muutamassa kappaleessa. Liian kauan -biisissä esiintyy Whammy-pedaalia ja hieman Maxonin Flangeria, Yksi-kappale lähtee käyntiin Electro-Harmo nix in Mini Q-tronilla. Levyltä voi kuulla myös E-bow:n sointia.

Mitä itse kitaroihin tulee, merkittävintä lienee se ettei levyllä ole mitään muuta kuin normaalia sähkökitaraa. Ei akustista, ei baritonia. Kumma kyllä soitan slide-soolon, mikä ei ole ehkä tyypillisintä itseäni. (Studiossa myös lojui kuukausia uusi lapsteelini mutta sen käyttöä ei edes harkittu...) Vanhat uskolliset kitarani PRS Hollowbody 2, Tokain stratocaster ja Gibson Les Paul tekivät osuutensa nöyrästi, keikkakitarani Flying V piti ansaittua lomaa kotona. Joulukuussa ostin Gibson ES-335:n joka heti sai osakseen paljon raitoja rouheutensa ja Bigsby-kampensa ansiosta. Myös uusi tuore Fender Stratocaster ehti levylle tammikuun puolella.

Mikityksestä en taaskaan osaa sanoa juuri mitään, kysykää Ilulta. Joka biisin kitarasoundi kuitenkin mietittiin erikseen eikä sorruttu preset-ajatteluun. Raitoja tuplattin soittamalla jos siihen oli tarvetta, ja tavoite oli saada levylle soitetun kuuloista, orgaanista ja reteää kitaraa, ei mitään muovista, ultrapilkottua plugarischaissea. Toivottavasti onnistuimme!

Live-setup:

Tällä rundilla keikkasetuppini perustuu samaiseen Bognerin Shivaan ja 4x12-kaappiin. Isommille lavoille lisään vielä toisen kaapin, Marshallin Vintage 4x12. Pedalboardini Arlanda on kokenut rajuja muutoksia, jotka perustuvat Gigrig-järjestelmään. Gigrigissä on 10 efektiluuppia, joihin jokaiseen kytketään oma pedaali. Näin ollen signaali ei huonone, koska se ei kulje kuin haluttujen laatikoiden läpi. Laitteessa on 14 presettiä joihin voi ohjelmoida pedaaleja luupeista, volume-eroja ja kanavanvaihtoa Bognerista. Luupeissa minulla on Digitechin Whammy, Electro-Harmo nix in Holy Grail, Ibanezin Turbo Tube Screamer, H.B.E.:n UFO-fuzz, Big Muff, MXR:n EVH Phase 90, Roger Mayerin Voodoo-Vibe, Line6:n Delay Modeller ja Electro-Harmo nix in Holy Grail. Kitarasta signaali kulkee Cry Baby From Hellin läpi Gigrigiin, josta on oma aux virittimelle, Bossin TU2.

Kitaroita otan mukaan Gibson Flying V:n, Les Paulin ja 335:n. Harkitsen myös Stratoa ja PRS:ää, katellaan mitä tapahtuu...