Maija Vilkkumaa, laulu

1. Milloin aloitit soittamisen?

Pianonsoiton aloitin joskus viisi- tai kuusivuotiaana, sitä ennen olin ollut muskarissa jossa soitettiin lähinnä melodikaa, tuota soitinten kuningasta. Klassista pianoa jaksoin soittaa 16-vuotiaaksi, sitten lopetin. Parikymppisenä menin Pop&Jazz Konservatorioon soittamaan ns. kevyttä musiikkia pianolla, mutta senkin lopetin neljän vuoden jälkeen. Kitaraa aloin soittaa 14-vuotiaana, ensin rämpyttelin sillä kolmen soinnun biisejä ja myöhemmin siirryin sähkökitaran loistavaan maailmaan. Soitin monta vuotta kitaraa Tarharyhmä-yhtyeessä ja koskettimia Hunajameloneissa, mutta en kuitenkaan katso osaavani oikeasti soittaa. Laulun treenaamisen ja laulutunneilla käymisen aloitin 19-vuotiaana kun ääni ei kestänyt Tarharyhmä-keikkoja. Laulamista olen jaksanut treenata huomattavasti enemmän kuin soittamista, mikä oikein onkin, olenhan laulaja.

2. Ketkä laulajat ovat innoittaneet sinua?

Tykkään korkeaäänisistä rockmiehistä, mm. Robert Plantista ja David Coverdalesta. Naislaulajista tykkään erittäin paljon, ja monenlaisista. Ikisuosikkini on Janis Joplin, jolla on uskomaton kyky yhdistää hurja ja monipuolinen soundi, loistava tekniikka ja vire sekä mieletön tulkinta. Tykkään kovasti myös Ella Fitzgeraldista ja Aretha Franklinista sekä myös mm. Björkistä, Norah Jonesista, Alicia Keysistä ja Kylie Minoguesta. Naislaulajien suhteen makuni on siis huomattavasti laajempi, mikä oikein onkin, olenhan nainen.

3. Paras keikkamuistosi?

Dingo oli vaikuttava Kulttuuritalolla vuonna 1985, jolloin olin yhdentoista vuoden kypsässä iässä. Sielun Veljien Lepakon keikat 80-luvun lopulla olivat myös kaikki vertaansa vailla. Erinäisistä Provinssirockeista mieleen ovat jääneet Suede ja S.O.D. Viime vuonna Stevie Wonder ja Whitesnake soittelivat sieluni herkimpiä kieliä. Tänä vuonna odotan paljon Anthraxilta (alkuperäiskokoonpano!), jonka toivottavasti ehdin näkemään. Mahtavaa on myös ollut nähdä Björk Roskildessa ja Sebastian Bach New Yorkissa, ja tietenkin Metallica jäähallissa ...And Justice For All -kiertueella. Keikoilla on aivan mahtavaa!

4. Mitä muuta teet?

Musiikin saralla en juuri muuta, kyllä tämä vie mukavasti kaiken ajan. Välillä käyn vetäisemässä projektiluontoisesti jossain biisin tai kaksi, ja se on aina virkistävää. Suunnittelen aina kovasti alkavani käydä jameissa laulamassa (Helsingissä järjestetään nykyään useita viikoittaisia jameja), mutten ikinä kuitenkaan tee sitä. Nyyh, lienen luuseri.

5. Mitä musaa kuuntelet kotonasi?

Nyt ei ole hirveästi tullut kuunneltua mitään. Jos aamulla herätessä on musankuuntelufiilis, laitan AINA soimaan Jackson Fiven kokoelman tai Marvin Gayen What's Going Onin. En ikinä mitään muuta. Iltaisin musiikkimakuni on laajempi; jos olen surullinen, kuuntelen Janis Joplinia, ja jos taas olen lähdössä bailaamaan, stereoissa soi Whitesnake tai Beatles tai Sounds. Jos meillä on vieraita, mikä tahansa käy.

6. Mitä harrastat?

Lukemista, ruoanlaittoa ja liikuntaa.

7. Kuvaile täydellinen lomamatka:

Lomamatka minne tahansa on täydellinen, jos fiilis on hyvä. Pidän paljon matkustamisesta ja uudet, erilaiset paikat kiinnostavat kovasti. Hauskinta on kävellä paljon ja tutustua siihen kaupunkiin/kylään/pikku metsikköön, jonne on matkustanut. Hyvä ruoka on tärkeää, ja hengenravinto myös: jos paikka ei tarjoa hyviä konsertteja tai muuta viihdettä, sitten siellä pitää olla kaunis ja vaikuttaava luonto. Täydellisellä lomamatkalla ei väsytä liikaa; joko matkalla ollaan niin pitkä aika, että pari ensimmäistä päivää voi käyttää lepäämiseen, tai sitten on ehtinyt työrupeaman jälkeen levätä kotona ennen matkaa. Lomamatkoilla on kivaa tehdä paljon erilaisia asioita, muttei liikaa; matka ei saa olla rasittava suoritus.

8. No kuvailepa täydellinen ateria:

Täydellisessä ateriassa kaikki on sopusoinnussa: kaikki sopii toisiinsa ja tukee muita makuja. Jos kyseessä on monen ruokalajin illallinen, annokset eivät saa olla niin suuria että loppuvaiheessa tekee mieli oksentaa, vaan ateriasta täytyy jäädä ihana ja kohottava olo. Aterian täydellisyys riippuu paljon tietysti siitä, mitä tekee mieli: joskus Nachos Supreme on täydellisempi kuin hienoista hienoin ihanasti raaka coeur de fillet. Mutta vain joskus. Myös juomien täytyy täydentää ateriaa: coeur de filletin kanssa joisin hyvää punaviiniä, nachojen kanssa käy paremmin soodavesi tai olut.

9. Vielä haluaisin sanoa:

Keikoilla nähdään!

Laulajuudessa on se etu (vai onko se haitta?), että riittää kun raahaa itsensä studioon, äänittäjä huolehtii kyllä kaikista vermeistä. Ilulla on loistava näkemys siitä, millainen mikrofoni millaisilla asetuksilla mun äänelle sopii. Efektoinnista keskustellaan sitten miksausvaiheessa. Minulle oli viime levystä jäänyt päälle ”lisää lofia” -vaatimus (lo-fi on säröefekti), ja sitä käytin tässäkin studiosessiossa paljon. Särö tuo laulua lähemmäksi kuulijaa ja korostaa tulkintaa, tosin se samalla nostaa hengityksiä niin että niiden volumea täytyy vähän laskea jos ei halua kuulostaa astmaattiselta. Myös muita perusefektejä (kaikua, delayta ym.) tietenkin kokeiltiin ja käytettiin paljon, mutta en minä niistäkään mitään konkreettista osaa sanoa, kuuntelin vain korvillani ja lauoin mielipiteitäni. Jonkin verran äänitin omia stemmalaulujani, ja Mikon ja Nikon kanssa tehtiin stemmoja paljon myös yhdessä. Pro Tools -editointi on siis meille kaikille tuttua, soittoa tännepäin vaan jos haluatte levyllenne loistavan taustalaulajatiimin joka itse hoitaa tekniset hommat! Paitsi tietenkin mikityksen, se on muiden heiniä, Ilun ja Teron vaikkapa.