Ahhh! Miljoona keikkaa ollut sitten viimeisen keikkapäiväkirjapäivityksen. Ja kun sanon ”miljoona”, tarkoitan ”kahdeksan”. Ensimmäisenä niistä Tampere, tuo ihana kaupunki vetten äärellä. Tammerfest loi tunnelmaa koko kaupunkiin, yö oli hikinen, meidän keikalle oli pitkä jono ja paikka oli ihan täynnä ja me vedettiin timanttinen setti. Mutta! Valitettavasti vain pieni osa paikalla olleista näki tai kuuli meidät, sillä Ilonan lava on pieni ja oudossa paikassa. Aatelkaa, ravintola on talossa jota ei vähän aikaa sitten ollut edes olemassa, se rakennettiin ihan vain jotta saataisiin sinne tämmöinen kiva keikkaravintola, ja sit se tehdään sellaiseksi että juuri kukaan ei kuule eikä näe mitään. Suomi ja järkevä äänentoiston suunnittelu, they just don’t match.
Siitä tuli muuten mieleeni että olin tässä taannoin Manalassa laulamassa karaokea, ja sielläpä ensin ei kuulunut juuri mitään mistään, vähän rumpuja jostain pikkuisesta kaiuttimesta katonrajasta, ja karaokeisäntä-baarimikko ei osannut tehdä mitään (mutta soitti silti biisejä), sanoin että ehkä tuo tuossa roikkuva isosta kaiuttimesta tuleva piuha kannattaisi laittaa kiinni johonkin, mutta hän vain sanoi että pitää odottaa ”teknikkoa”. ”Teknikko” (eli toinen baarimikko) tuli ja laittoi kyseisen piuhan kiinni, ja karaokelevy alkoi kuulua normaalisti. Sen jälkeen kuitenkin laulumikit olivat liian kovalla ja kiersivät ja vinkuna oli hirvittävä ja kansa piteli korviaan ja karaokeisäntä-baarimikko seisoi kärsivän näköisenä siellä earit korvissa eikä tehnyt mitään. Menin huutamaan sille että voisinko tulla sinne tsekkaamaan niitä laitteita kun sinä et niistä selkeästi mitään tajua (olenhan pehmeä ja joustava luonteeltani) ja hän sanoi että ET MISSÄÄN TAPAUKSESSA, ja sanoin hälle että nyt ne earit pois korvista, jos täällä kiertää niin sun pitää tehdä jotain eikä vaan murjottaa siellä, hän sanoi että VAI NIIN, sitten kurkin siitä tiskin yli ja kysyin että mikä toi yks kanava on joka on täysillä, hän sanoi EI SE MIKÄÄN OO EI OO EES PIUHAA KIINNI SIINÄ, sanoin että laitapa se nyt kuitenkin nollalle se vola siitä, hän laittoi, kierto loppui. Ja mua ei ees heitetty ulos! Onneksi puutuin asiaan ja PELASTIN KAIKKIEN ILLAN. Tästä tuli taasen mieleeni että usein tietäisin myös kaikki ajoreitit taksikuskeja paremmin, ja muutenkin voisin hoitaa kaikki asiat, en kyllä jaksaisi, mutta voisin.
Mutta siis: rakas rakas Tampere, harmittaa kovasti niiden puolesta jotka olivat tulleet viimeistä kertaa meidän kanssa bailaamaan sinne. Olisin todella toivonut Tammerfestin järjestäjiltä parempaa tilannetajua paikan valinnan suhteen.
Sen sijaan Lahden Öissä ei ollut minkäänlaista valituksen sijaa! Ihana kesäilta, loppuunmyyty tori, huikea Jukka Poika ennen meitä, yleisö lauloi, oli sairaan siistiä, ihana Jenni Vartiainen meidän jälkeen, sit lähdettiinkin eikä kuultu Apulantaa joka arvatenkin oli järisyttävä. Hämeenlinnan Sirkustakaan ei voi todellakaan moittia, paikka toimii, kiitos! Sit mentiin Kaustisen kansanmusiikkijuhlille, se oli jännittävää, sillä musiikkityylimme ei varsinaisesti ole kansanmusiikkia. Olen kyllä nähnyt että iTunesissa on joskus lukenut meille genrenä ”World”, eli ehkä me kuitenkin ollaan kansanmusaa. Tai siis maailmanmusaa. Mitä niitä on. Festarin teemana oli laulunkirjoittajuus, ja juttelin siellä aika paljon biisien synnystä, oli tosi hieno keikka sielläkin. Ihana viikko!
Seuraava viikko alkoi taas uudella genrerajojen ryskäyksellä, oltiin näet Keitele Jazzissa. Meitä ennen soitti Pelle Miljoona sellaisella erikoiskokoonpanolla jossa oli taustalaulajia ja jousia, oli tosi hieno! Pelle on ihanista ihanin. Ja mekin tietysti oltiin. Aamulla tultiin välipäiväksi kotiin Helsinkiin ja menin katsomaan Princeä, oli kuuma, olin väsynyt, selkää särki, tajusin että mun on lopetettava musiikkihommat koska en jaksaisi katsoa edes maailmanluokan esiintyjää vaan haluaisin mieluummin juoda vichyä maaten divaanilla. Mutta sitten keikka alkoi! Ja oli mieletön. Real music with real musicians, sanoi Prince, ja tanssitti, laulatti, nauratti. Ihan sairaan siistiä! Kävelin kotiin Käpylään kesäyössä ja olin onnellinen. Seuraavana päivänä mentiin Ristiinaan jossa on Metsälinna-niminen tanssilava, jännitti, sillä me ei olla hirveesti tanssilavoja tehty koska joskus taannoin tehtiin muutama ja se ei jotenkin toiminut. Mutta nyt toimi! Kuumuus, pimeys, puiset rakenteet, mahtava meininki.
Seuraavana päivänä oli sit Saimaa Open Air ja Haukivuoren Hummeripoikarock, uskomaton tuplapäivä! Saimaa Openissa oli kaunista, mutta kaikkien settejä lyhennettiin vartilla jostain syystä, ja meidän soittoaika oli tosi aikainen ja jengi siinä hiljalleen valui alueelle ja jotenkin tuntui että on ollut siistimpääkin joskus, vaikka keikka oli kyl hyvä, miksi sitä nyt huonoja keikkoja tekiskään. Mukavaa oli se että päästiin uimaan. Ja sit lähdettiin huristamaan Haukivuorelle, Hummeripoikarockissa oli ihana rokkimeininki johon en oo vuosiin törmännyt mutta joka tuntui jotenkin tosi tutulta ja ihanalta. Rento, hyvä fiilis. Lava ei ollut valtava mutta äärimmäisen järkevä ja hyvä. Kaikki oli kaunista, lamput, kuuma pimeys.
Siihen päättyi se kaksiviikkoinen. Jälkimmäisen lauantain päälle loivat surullista varjoa maailmalta kantautuvat ikävät uutiset Norjan tapahtumista ja Amy Winehousen kuolemasta. Amy oli hieno artisti, lepää rauhassa – siellä missä olet, Janis Joplin laulaa sulle honey I know, baby I know just how you feel.
Norjan tapahtumat olivat, kuten kaikkialla on todettu, kammottava asia monella tavalla. Maailmassa on paljon vihaa, ja viha synnyttää lisää vihaa. Näilläkin sivuilla oli ennen kommentointimahdollisuus, mutta maahanmuuttokriitikoita kritisoivan kirjoitukseni jälkeen se muuttui ahdistavaksi homma-forumin klooniksi, kuten tuntuvat muuttuvan nykyään melkein kaikki muutkin keskustelupalstat.
Älkäämme antako tilaa vihalle ja vihapuheelle. Älkäämme sulkeko suitamme ja ummistako silmiämme vain siksi, että jotkut vääntelevät valheet totuudeksi ja totuudet valheeksi ja väittävät, että vihapuheiden tuomitseminen on sensuuria. Se ei ole sitä. Ja älkäämme antako noiden samojen sananvääntelijöiden saada meitä luulemaan, että suvaitsevaisuus on huono piirre ihmisessä, sillä se ei ole, se on hyvä. Olkaamme suoraselkäisinä idealisteja ja rauhanpuolustajia, ja puolustakaamme niitä, joilla on asiat huonommin kuin meillä, vaikka heidän uskontonsa olisikin eri kuin meidän. Sanokaamme, mitä ajattelemme, mutta älkäämme ruvetko tappelemaan niiden kanssa, joiden sydämen ja silmät viha sokaisee, sillä se on turhaa.
Ensi viikolla me rokataan Kokkolassa ja Kalajoella, ja sit on vähän taukoa ja sit Tavastia – Tavastia – Turku. Torstain Tavastialle on vielä tilaa, mutta ihan viime tippaan en lipunostamisen jättämistä suosittele. Turun Linnan juhliin lippuja on mennyt kuulemma hyvin, mutta mukaan mahtuu kyllä vielä. Pus mus kullat, nähdään!
