En ehtinyt Riihimäki Rockin keikalle keikkabussin mukana ja mietin hetken että pitäiskö mennä junalla. Kerran mentiin koko bändi jollekin iltakeikalle Riksuun ja sit Seiskassa luki että ”Maija meni keikalle junalla”. Olis ollut hauskaa jos nytkin ois käynyt niin! Junayhteys Riihimäelle on hyvä ja nopea, talvella kävin siellä tervehtimässä ystävääni Isaa joka asui siellä putkiremonttia paossa. Luin matkalla tyttärelleni Nalle Puh -lehteä.
Mutta rock’n'roll-retkellä ei paljon Nalle Puheja lueta! Vaan juodaan alastomana verta ja lauletaan for those about to rock (fire!) we salute you! Eikä sellaista viitti julkisessa liikennevälineessä tehdä, joutuu putkaan. Siispä valitsin vihreän junavaihtoehdon sijasta saastuttavan yksityisautoilun eli ns. puuratin.
Tarina kertoo, että kunnon vanhanajan (eli wanhanajan) iskelmästarat ajavat aina itse keikoille kalliilla mersuilla, joissa on puinen ratti. Tämä yksityiskohta on mulle sinänsä merkityksetön, sillä en tiedä mitä materiaalia ratit yleensä ovat. Autoista en koskaan muista tai tunnista merkkiä, hädin tuskin edes värin huomaan. Mutta puuratti-termi on erittäin käyttökelpoinen! Saavuin siis puuratti-meiningillä Riihimäelle, autossa, joka oli ehkä Volvo tai joku muu järkevä. Mitä keskiluokkaisuutta! Onneksi oli veri, alastomuus yms. Ja onneksi pääsin taka-alueella Stam1na-yhtyeen Hyrden kainaloon valokuviin, ne ovat nähtävissä facebook-profiilissani. Hänellä oli epäkeskiluokkainen eli todella hieno vaate päällä, se muistutti vähän sitä Kie von Hertzeniltä ostamaani asua! Kuvaushetken jälkeen tajusin että multa on jäänyt mikrosortsit kotiin ja hame on lyhyt ja keikalla välttämätön pyllistely siis vaikeaa! En kuitenkaan jäänyt toimettomaksi vaan pakotin erään orkesterimme jäsenistä vetämään keikan ns. kommandona eli ilman alushousuja, itse otin hänen alushousunsa. Toimivaa! Ajattelin etten paljastaisi tätä temppua yleisölle mutta paljastin kolmannen biisin jälkeen.
Riihimäki Rockin vip-teltassa oli hyvää ruokaa ja Michael Monroe joka on ehkä maailman ihanin, ja sitten joku vaaleanpuna-t-paitainen urpo mies joka huuteli Makkoselle (me asioista perillä olevat tahot käytämme Monroesta tätä lempinimeä) että ”Maikkeli, tuu tänne, paa nimmari, tuu nyt tänne Maikkeli”, ja kun Makkonen ei tullut, hän huusi ”mun 8-vuotias poika diggaa sua, mulukku”. Aikoinaan olin Nylon Beatin tyttöjen kanssa kerran Manalassa ja siellä tuli joku jurrinen setä heille huutamaan että ”minun lapseni kuuntelee teitä ja te olette täällä!” Miksi ihmiset eivät osaa katsoa peiliin, kysyn vain! Miksi urpoja vaaleanpuna-t-paitaisia äijiä päästetään vip-telttoihin? Sama ääliö yritti saada myös multa nimmaria, mutta kieltäydyin vedoten hänen huonoon käytökseensä.
Mutta viis vipeistä, keikalla oli ihqua! Kauniit kesäfestarit, kiihkeä meininki. Kaikkialla on niin kuuma koko ajan. Kuuma oli myös Euran Sieravuoressa, jonne meno vähän jännitti, sillä viimeksi, meidän omasta mielestä loistavan keikan jälkeen, joku hullu känninen muija riekkui ehkä tunnin (tai vartin, mutta se tuntui tunnilta) siinä lavan edessä ja huusi ”tää on kauheinta mitä mun elämässä on ikinä tapahtunut!” En ihan tiedä mikä häntä harmitti, jostain syystä hän uskoi että me emme arvosta Euraa. Tämä oli väärä kuvitelma ja aiheutti meissä kovasti mielipahaa, olimmehan antaneet kaikkemme.
Tällä kertaa tunnelma oli saapuessamme paikalle hyvin positiivinen, joskin känninen. Saimme takahuoneeksi kaksi mökkiä, joista toisessa makasi alaston mies sängyllä ja katsoi telkkaria! Rock’n'roll never dies! Roudaus myöhästyi hieman, sillä karaokeisäntä sai sairaskohtauksen ja vietiin ambulanssilla pois. Kaiken huipuksi huomasin unohtaneeni keikka-asuni! Sellaista ei ole sattunut vielä koskaan. Oliko kuuma hippikesä jo liian hippi? Jännitys tiivistyi! Onneksi mulla oli laukussa leopardikuvioinen mekko jota jostain syystä en ole käyttänyt koskaan keikalla, vain ns. normaalielämässä. Muistan kuinka kerran vuonna 2000 Niko sanoi mulle että ”sun normaalivaatteet on paljon paremman näköisiä kuin sun keikkavaatteet!” Loukkaannuin silloin, mutta nyt tarrauduin tuohon lauseeseen kuin hukkuva oljenkorteen: ehkä leopardi-tavismekkoni olisikin mitä parhain keikka-asu? Ja se OLI! Ja samoin oli keikkakin! Sieravuoren lomakeskus muuntautui hikiseksi rockklubiksi jossa laulu raikasi ja päät heiluivat. Menetin ajoittain kosketuksen todellisuuteen. Aivan ihanaa.
Nyt on ollut kokonainen viikko ilman keikkoja ja se ei ole ollut helppoa. Prkl. Onneksi kohta päästään Tampereelle! Lahteen! Hämeenlinnaan! Kaustisille! Nyt lähtee!
