Olin tänään Radio Aallossa puhumassa itseni pyörryksiin kaikesta. Joet (käytän virallista forkkulaisten antamaa lempinimeä levystä) on siellä viikon levynä, mutta minkä viikon? MISTÄ MINÄ TIETÄISIN! Kerron täällä heti kun tiedän. Mutta oli tosi hauskaa, ja Olga K.:n vieraana olin myös ja puhuin elämästäin ja levyst ja kaikest. Ulkona oli ihana valo ja kaunis kevät.
Äsken kävin ulkona kävelemässä ja kuuntelin taas Joet läpi. Korviin sattui kun kuuntelin niin kovaa ja mesosin siinä kävellessäni. Kerran muuten menin lääkärille koska mulla oli ihan järkyttävä kurkkukipu. ”Jaa, olet siis muusikko?” sanoi lääkäri, ”teikäläisillähän on usein todella huono kuulo.” Sanoin et mun kuulo on ihan ok mut kurkkuun sattuu ihan sairaasti. ”Niin niin, se on se äänenpaine tosiaan niin kova että kuulohan siinä menee kun siellä keikoilla ollaan,” lääkäri tarinoi. Sit se iski mulle kuumemittarin kainaloon ja jatkoi selostustaan ihmisten kuulovaurioista. Mä siinä niiskutin menemään, ja kun digitaalinen kuumemittari piippasi, sanoin että nyt se tais tulla valmiiksi se mittari. ”Mitä! Sinä kuulit sen piippauksen!” lääkäri mesosi, ”useinkaan huonokuuloiset muusikot eivät kuule juuri tuonkaltaisia ääniä!” Se oli jotenkin tosi absurdi tilanne. Sain ehkä jotain lääkettä kuitenkin sitten.
Mutta siis kuuntelin Jokia ihan fiiliksissä ja ihan täysiä tuolla. Onpas kivaa päästä keikoille. Kauhee ikävä kaikkia. Promoaminen on tosi kivaa mut toisaalta ihan outoa kun vaan pitää puhua itestään koko ajan. Haluan lavalle huutamaan ja karjumaan! Tiistaina sitten! Oletan että te kaikki ootte siellä Äkäslompolossa lavan edessä ihan tikkana odottamassa kun me tullaan. Meidän vuoden ensimmäinen hiihtokeskuskeikka on perfectly good reason lintsata kouluista ja töistä ja ajaa tai hiihtää tai kävellä Lappiin, vaikka asuisi missä tahansa. Hienoa, siellä siis nähdään! Jeeee! Sitä ennen: Hyvää pääsiäistä!
