Tähän mennessä tämä viikko on ollut varsin hyvä. Maanantaina alkoivat uuden, toistaiseksi nimeämättömän, 14.4. ilmestyvän levymme äänitykset! Ollaan treenattu kuin pienet eläimet, joten tavallaan ei hermostuttanut ollenkaan. Toisaalta tajusin sunnuntaina että yksi teksti ei toimi ollenkaan ja yhdessä toisessakin on ongelmia. Näin mulle käy aina mutta se on silti suunnattoman ärsyttävää ja hermostuttavaa. Että just kun luulee että kaikki ns. esityöt on tehty niin sit joutuukin taas hommiin! Jos tää ois helppoo niin kaikkihan tätä tekis, näin voi epävarma taiteilijaraasu itselleen puhella studiosessioiden kynnyksellä.

Mutta siis maanantai valkeni kauniina ja valoisana. Kävelin Käpylästä Pitäjänmäelle, se oli mahtavaa. Me ollaan ekat kolme viikkoa Finnvoxissa äänittämässä, sitten mennään Krunikan HIP Studioon. Finnvox on toki tuttu paikka, mutta muutamaan vuoteen en oo siellä käynyt, ja näin pitkään en oo siellä ollut sitten vuoden 1993 jolloin Tarharyhmä äänitti siellä LEGENDAARISEN Tappopoppia-albuminsa. Nyt halusin sinne, tuonne Kaikkein Pyhimpään, Sinne Joka Joskus Oli Maailman Ainoa Studio. Tai ei se varmaan oo koskaan ainoa ollut, mutta joskus silloin ennen, silloin kun levyjä ei pystynyt tekemään kuka tahansa joka omisti läppärin, se vähän tuntui siltä. Olin aikoinaan siinä käsityksessä että Finnvoxin omistaa pohjalta Suomen valtio tai Yleisradio tai Maailman Studioiden Omistamiskeskus, mutta näinhän ei ole. Sain selonteon Finnvoxin omistajuudesta jo heti maanantaina, mutta unohdin yksityiskohdat, KVG, mikä tietotoimisto mä muka oon!

No mutta siis, Finnvox oli menneistä vuosista vähän muuttunut, mutta vain hyvässä: kahvilassa ei saa enää polttaa, mikä on miellyttävää. Legendaarinen Studio B on edelleen aivan mielettömän hyvä paikka soittaa ja laulaa. Marko soittaa ison tilan keskellä rumpujaan, Niko on samassa tilassa vähän niinkuin kulman takana, ja Mikolla, Terolla ja mulla on kaikilla omat lasiovin erotetut yksiömme. Näemme toisemme, olemme vähän niinkuin samassa tilassa, mutta jokaisella on kuitenkin oma soundi ja oma ympäristö. Aivan ihanaa! Maanantaina saatiin jo kahdet pohjat (Dingo ja Yö, ”Valmis mihinkään”) aikaan, vaikka aamupäivä meni soundcheckissä ja toden teolla aloitettiin vasta kahdelta.

Tiistaina mun piti mennä studiolle taksilla, sillä illalla olisi Tarharyhmän vihoviimeinen keikka Tavastialla, ja mun piti roudata sinne sekä omani että Minnan kamat. Taksissa oli radio päällä ja siellä uutiset, joiden mukaan sisäministeri Anne Holmlund haluaa Sellon tragedian takia kiristää ulkomaalaispolitiikkaa. Aselaeilla ei hänen mielestään ole juuri merkitystä tällaisissa tapauksissa, sillä luvattomiin aseisiin ei laeilla voida vaikuttaa. Sen jälkeen kerrottiin, että jos luvattomasta aseesta jää kiinni, siitä saa kolmensadan euron sakon. Kolmensadan euron! Luvattomasta aseesta! Aivan käsittämätöntä. Sanktioiden pitäisi ehdottomasti olla isompia. Itse en myöskään käsitä, miksi luvallisiakaan aseita pitäisi ihmisillä olla. Lukuisat aiemmat traagiset tapahtumat osoittavat, että myös luvallisella aseilla saa paljon tuhoa aikaan. Ja aina kun tästä puhutaan, joku sanoo että ”jos aselakeja kiristetään, ampumaurheilun tulokset romahtavat”. Ketä kiinnostaa jonkun urheilulajin kohtalo, kun tällaista tapahtuu? Tai kun Kauhajoki tai Jokela tapahtuu? Tai vuoden 1999 Helsinki Shooting Clubin verilöyly? Ja miten kukaan, KUKAAN vallassa oleva ihminen kehtaa alkaa lietsoa ulkomaalaisvihaa tällaisessa tilanteessa? Tällaiset tragediat eivät katso kansallisuutta, ja myös suomalaiset voivat ampua toisiaan, sen olemme valitettavasti nähneet useaan kertaan.

Sellon tapahtumat olivat käsittämättömiä ja kauheita, ja toivon uhrien omaisille jaksamista ja rauhaa.

Mutta siis. Studiossa oltiin tiistaina koko päivä, ja jätkät huitoivat nauhalle (hahhahhaa, ”nauhalle”! Siis kovalevylle) neljä pohjaa lisää (Rouvakellari, ”Linnut”, Mistä tietää että on, Rock’n'roll). Kun otettiin uusia ottoja, Tero ja Mikko soittivat omien raitojensa päälle uusia. Vauhti on korviahuumaava.

Sitten lähdin Tavastialle Tarhiksen soundcheckiin. Soitimme pitkään, koska emme olleet soittaneet yhdessä (tai juuri erikseenkään) sitten joulukuun alun, jolloin oltiin Tampereella keikalla. Soundi oli hyvä ja tunnelma mahtava! Ja sama jatkui keikalla, jossa oli aivan hurmioitunutta ja samalla rentoa. Me vaan hihiteltiin siellä ja jengi huusi ja huuteli. Kiitos kaikille! Haikeaa että kyseessä oli viimeinen keikka koskaan. Istuttiin takahuoneessa pitkään ja juteltiin. Tilanne ei kuitenkaan tuntunut mitenkään sydänvertavuodattavan juhlalliselta – mehän kuitenkin näemme toisiamme koko ajan, eikä Tarhis nyt oo vuosikausiin ollut mikään aktiivinen bändi.

Tänään keskiviikkona vedettiin studiossa vielä kolme biisiä (Siihenkse jää, Jos se vie mun miehen, Liperiin Nivalaan). Legendaarinen Lounaspirtti Pippuri on kiinni joten ollaan syöty paikassa nimeltä City Kebab Pizza tai jotain sellaista – paikka on ihan hyvä mutta nimi on kyl outo. Mä oon välillä silleen et Käpylä on MELKEIN Helsingin keskustassa kun sinne menee ratikkakin (joo joo tiedän kyllä oikeesti ettei oo) mutta Pitäjänmäen teollisuusalue ei kyl musta oo City. No, maittavat Iskender Kebabit saimme.

Tunnelma studiossa on hyvä, yhtä aikaa innostunut ja rentoutunut. Referenssibändejä heitellään, tänään tuli Joy Division, Disco Ensemble, Arctic Monkeys ja MODERN TALKING! Viimeksimainittu tuli tietysti Nikon suusta, hänen referenssibändinsä ovat aina todella ahdistavia. Se on mahtavaa. Blondie on mainittu useahkosti myös.

Lisää tarinointia myöhemmin! Huomatkaa myös, että facebookissa on nyt Maija Vilkkumaa -faniprofiili, sinne siis liittykäätte!