Spotifysta vielä vain sellainen sananen, että tulee jotenkin kuitenkin kaikesta huolimatta likainen ja inhottava olo kun sieltä ei löydy joitakin tosi isoja ja merkittäviä bändejä, kuten esimerkiksi Beatlesia tai Metallicaa tai AC/DC:tä. Huoh. Että onko se nyt hyvä juttu vai eikö se oo. Mulle on tietenkin tärkeämpää olla Beatlesin ja Metallican ja AC/DC:n puolella kuin jonkun firman.

Biisit edistyvät. Musan kuuntelemisessa olen viime päivinä yhtäkkiä palannut juurilleni eli rokkiin. Hard rockiin. Glam rockiin. Rock’n rolliin. Ai että! En kyllä tiedä näkyykö tai kuuluuko se levyssä mitenkään. Ainakin siten kuin aina, juurina.

Puolentoista viikon päästä alkavat taas treenit. Uusia biisejä on mutta niissä ei oo sanoja. Vanhoissa on sanat melkein kaikissa mutta jotkut saattavat muuttua. Sovitukset kuulostavat hyviltä mutta vaativat ääripäiden terävöittämistä ja hurjuutta. Kaikki vaatii ääripäitä ja hurjuutta, tätä mieltä olen minä. Ehkäpä tästä johtuen huomaan aina levyä valmistellessani olevani välillä yllättävän raivona tai hermona tai onnellinen tai riemuisa tai itkuinen. Tavallaan ois mukavaa olla silleen tasaisemmalla tuulella, mutta ei sellaisesta oikein levyä synny! Eilenkin raivosin pitkin Hakaniemeä kun oli huonoa palvelua kaupoissa (eli Sokoksella) ja kahviloissa ei kortti käynyt. Tai en mä nyt silleen raivonnut-raivonnut, nakkelin vain niskojani, vaikka OIKEA minäni pitää semmoista vetäytyvää ystävällisyyttä huomattavasti asiallisempana käytöksenä.

Tässä ja nyt muuten lupaan pyhästi, että viel tän vuoden puolella pistäydyn irc-galleriaan jutustelemaan halukkaiden kanssa, siitä lisää myöhemmin täällä!

Tavataan taas mussukat!